Niin sanotut kosketuslevyt ovat olennainen osa kannettavia tietokoneita. Heidän avullamme voimme ohjata laitetta ilman, että tarvitsee liittää ulkoisia oheislaitteita, kuten hiirtä tai näppäimistöä. Lisäksi tämäntyyppinen tuote on hyvin perusvaruste, jota ilman emme edes pärjäisi. Kannettavat tietokoneet toimivat kannettavina tietokoneina, joiden tavoitteena on tarjota meille kaikki tarvitsemamme myös liikkeellä ollessa. Ja juuri tässä määritelmässä meidän on kannettava oma hiiri. Mutta kun tarkastelemme Applen Windows-kannettavia ja MacBookeja, huomaamme alalla melko suuren eron – Force Touch -ohjauslevyn.
Maininta tarpeesta ottaa oma hiiri matkoilla ei ole kaukana totuudesta, päinvastoin. Joillekin kilpailevien merkkien tavallisten kannettavien tietokoneiden käyttäjille tämä on kirjaimellisesti välttämätöntä. Jos heidän täytyisi luottaa sisäänrakennettuun kosketuslevyyn, he eivät pääse pitkälle sillä ja päinvastoin tekisivät heidän työstään uskomattoman vaikeaksi. MacBookien tapauksessa tilanne on kuitenkin täysin erilainen. Itse asiassa vuonna 2015, 12 tuuman MacBookin esittelyn yhteydessä, Cupertinon jättiläinen esitteli ensimmäistä kertaa maailmalle uuden Force Touch -ohjauslevynsä, jota voisi kutsua parhaaksi ohjauslevyksi/kosketuslevyksi tavallisten kannettavien tietokoneiden joukossa.
Ohjauslevyn tärkeimmät edut
Ohjauslevy siirtyi tuolloin muutaman tason ylöspäin. Silloin tapahtui suhteellisen perustavanlaatuinen yleiseen käyttömukavuuteen vaikuttava muutos. Aiemmat ohjauslevyt olivat hieman vinossa, mikä helpotti niiden napsauttamista alaosassa, kun taas yläosassa se oli hieman huonompi (joillakin kilpailijoiden kosketuslevyillä, jopa ei ollenkaan). Mutta 12 tuuman MacBook toi melko perustavanlaatuisen muutoksen, kun se tasoitti ohjauslevyn ja antoi Applen käyttäjälle mahdollisuuden napsauttaa sen koko pintaa. Tässä vaiheessa uuden Force Touch -ohjauslevyn perusedut alkavat. Mutta se ei lopu tähän. Itse ohjauslevyn alla on edelleen suhteellisen tärkeitä komponentteja. Tarkemmin sanottuna täältä löytyy neljä paineanturia ja suosittu Taptic Engine, jotka tarjoavat luonnollisen haptisen vasteen.
Mainitut paineanturit ovat varsin välttämättömiä. Juuri tässä Force Touch -tekniikan taika piilee, kun ohjauslevy itse tunnistaa kuinka paljon painamme sitä napsautettaessa, minkä mukaan se voi sitten toimia. Tietysti myös macOS-käyttöjärjestelmä mukautettiin tähän. Jos esimerkiksi napsautamme kovaa tiedostoa, sen esikatselu avautuu ilman, että tarvitsee avata tiettyä sovellusta. Se toimii samoin muissakin tapauksissa. Kun painat lujasti puhelinnumeroa, yhteystieto avautuu, osoite näyttää kartan, päivämäärä ja kellonaika lisää tapahtuman välittömästi kalenteriin jne.
Suosittu omenanviljelijöiden keskuudessa
Lisäksi sen suosio kertoo paljon ohjauslevyn ominaisuuksista. Monet Applen käyttäjät eivät todellakaan luota hiireen vaan luottavat sen sijaan sisäänrakennettuun/ulkoiseen ohjauslevyyn. Apple onnistui kaunistamaan tätä komponenttia paitsi laitteiston, myös ohjelmiston suhteen. Siksi on sanomattakin selvää, että macOS:ssä on aivan loistavat toiminnot. Samalla emme saa unohtaa mainita yhtä melko tärkeää asiaa - ohjauslevyä voidaan hallita kokonaan ohjelmistolla. Applen käyttäjät voivat siksi valita esimerkiksi haptisen vasteen voimakkuuden, asettaa erilaisia eleitä ja paljon muuta, mikä voi myöhemmin tehdä koko kokemuksesta entistä miellyttävämmän.
Kuten edellä mainittiin, Apple onnistui saamaan ohjauslevynsä mailia edellä kaikkia kilpailijoita. Tässä suhteessa voimme kuitenkin kohdata melko perustavanlaatuisen eron. Vaikka Cupertinon jättiläinen on panostanut paljon aikaa ja vaivaa kehittämiseensä, niin kilpailun tapauksessa päinvastoin yleensä näyttää siltä, ettei se kiinnitä kosketuslevyyn ollenkaan huomiota. Applella on kuitenkin suuri etu tässä suhteessa. Hän valmistelee itse laitteistot ja ohjelmistot, joiden ansiosta hän pystyy paremmin virittää kaikki sairaudet.
Muutaman MacBookin käytön jälkeen ystäväni pyysi minua tekemään jotain hänen hyväkseen työläppärillään. Jotain HP:tä. En pystynyt ohjaamaan maalaustelinettä ollenkaan kosketuslevyllä tai mitä siinä on. En voinut tehdä sille mitään. Joten minun piti liittää hiiri normaalisti, muuten olisin täysin hukassa. Sitä ei voi verrata MacBookiin ollenkaan.
Kun ostin ensimmäisen MBP:ni vuonna 2011, ostin myös uuden hiiren (Applen, tietysti). Kahden päivän jälkeen tajusin, että se oli täysin turhaa. Tähän päivään mennessä en käytä hiirtä MacOS:n kanssa. Työssä HP ilman hiirtä tai iskua.
Se on niin.
Macbookin ohjauslevy on yksinkertaisesti hämmästyttävä. Vaimolla on toimiva NTB ja ohjauslevy on käyttökelvoton!!!
Viiden pitkän vuoden jälkeen minulla on taas Mac-kannettava, ja minun on sanottava, että ohjauslevy on hienostuneempi kuin PC-kannettavissa, vain hiiren oikealla napsautuksella on parempi ratkaisu Macissa. Kuitenkin, jos haluan työstää tätä tai tuota ntb:tä pidempään, käytän silti klassista hiirtä.
Minulla on Mac Mini, jossa on sekä Magic Trackpad että Magic Mouse, ja käytän ohjauslevyä 95 % ajasta, se on täysin virheetön ja Better Touch Tool -työkalulla, jonka avulla voit määrittää mukautettuja eleitä, se on 100 % täydellinen. Esimerkiksi napauttaminen kolmella sormella avaa linkin uudessa välilehdessä, pyyhkäiseminen neljällä sormella sulkee välilehden jne.
Hän on aivan upea. On totta, että viimeisellä ntb:llä on vain hätätilanne, kun ei voi tehdä toisin. Uusi Lenovo ThinkPad Z on kuitenkin hyvin samanlainen ja minun on sanottava, että se on melko lähellä. Totta, näiden koneiden hinta on suhteellisen korkea, mutta toisaalta ne on rakennettu ja varustettu vastaavasti.
Lol, onko siinä vähintään 2 painiketta? Mene täydellisyyteen… hhh….