Sulje mainos

On kulunut 15 vuotta siitä, kun ensimmäinen iPhone tuli myyntiin. No, ei täällä, koska meidän piti odottaa vuosi sen seuraajan saapumista iPhone 3G:n muodossa. Ei ole täysin totta, että iPhone oli ensimmäinen älypuhelin. Se oli ensimmäinen älypuhelin, jota voitiin ohjata todella intuitiivisesti, mutta jopa sitä edeltäneillä oli paljon tarjottavaa. Kuten Sony Ericsson P990i.

Jo ennen kuin iPhone esiteltiin maailmalle, olin mobiilitekniikan fani ja kiinnostuin matkapuhelimista laajemminkin. Tuolloin Nokia hallitsi maailmaa Sony Ericssonin mukana. Nokia yritti mainostaa aikansa älypuhelimia mahdollisuuksiensa mukaan, ja siksi he varustivat ne Symbian-järjestelmällä, johon voit asentaa sen toimintoja laajentavia sovelluksia, kuten nykyään tunnemme. Vain keskitettyä kauppaa ei ollut.

Nokia luotti kuitenkin edelleen painikeratkaisuihin ja suhteellisen pieniin näyttöihin, mikä tietysti rajoitti sen käyttöä vastaavasti. Sony Ericsson valitsi toisen tien. Se tarjosi P-sarjan laitteita, jotka olivat tiettyjä kommunikaattoreita, joissa oli kosketusnäyttö, jota ohjasit kynällä. Tietenkään tässä ei ollut eleitä, jos kadotit tai rikkoisit kynän, voit käyttää hammastikkua tai vain kynttäsi. Kyse oli tarkkuudesta, mutta jopa Internet voitiin käynnistää niillä. Mutta nämä "älypuhelimet" olivat kirjaimellisesti jättiläisiä. Myös heidän käännettävä näppäimistönsä oli syyllinen, mutta se oli purettava. Sony Ericssonin ratkaisu käytti sitten Symbian UIQ -päällirakennetta, jossa tämä epiteetti osoitti kosketustukea.

Missä Nokia ja Sony Ericsson ovat tänään? 

Nokia yrittää edelleen onneaan varsin epäonnistuneesti, Sony Ericssonia ei ole enää olemassa, vain Sony on jäljellä, kun Ericsson omistautuu toiselle tekniikan alalle. Mutta miksi näistä kuuluisista tuotemerkeistä tuli sellaisia ​​kuin he tekivät? Käyttöjärjestelmän käyttö oli yksi asia, mutta ei sopeutua suunnitteluun oli toinen asia. Siksi Samsung ampui tietyllä ulkonäön kopioimalla nykyisen ykkösasemaan.

Sillä ei ollut väliä, kuinka iPhone oli rajoitettu/suljettu. Sen muistia ei voinut käyttää ulkoisena tallennustilana, mikä oli mahdollista muistikorteilla, siihen ei voinut ladata musiikkia muuten kuin iTunesin kautta, jolle muut laitteet tarjosivat yksinkertaisen tiedostonhallinnan, ei voinut edes kuvata videoita, ja sen 2MP kamera otti kauheita kuvia. Siinä ei edes ollut automaattitarkennusta. Monet puhelimet pystyivät tähän jo etupuolella, joka lisäksi tarjosi usein kameralle omistetun kaksiasentoisen painikkeen, joskus jopa aktiivisen linssisuojuksen. Ja kyllä, heillä oli myös etukamera, jonka vain iPhone 4 sai.

Kaikella ei ollut väliä. iPhone hurmasi melkein kaikki, varsinkin ulkonäöllään. Ei yksinkertaisesti ollut niin pientä laitetta, jossa olisi niin paljon mahdollisuuksia, vaikka se olisi "vain" puhelin, verkkoselain ja musiikkisoitin. IPhone 3G avasi täyden potentiaalinsa App Storen saapuessa, ja 15 vuotta myöhemmin tässä vallankumouksellisessa askeleessa ei ole käytännössä mitään. Samsung ja muut kiinalaiset valmistajat yrittävät parhaansa pistosahoillaan, mutta käyttäjät eivät ole vielä löytäneet makuaan. Tai ei ainakaan sellaisena kuin se oli ensimmäisen sukupolven iPhonesta lähtien. 

.