Sulje mainos

Ala-asteen luokkahuone, jossa painetuille oppikirjoille ei enää ole paikkaa, mutta jokaisella oppilaalla on edessään tabletti tai tietokone, jossa on kaikki interaktiivinen materiaali, josta hän voisi koskaan olla kiinnostunut. Tämä on visio, josta puhutaan paljon, koulut ja oppilaat ottaisivat sen vastaan, siitä on hiljalleen tulossa todellisuutta ulkomailla, mutta Tšekin koulutusjärjestelmässä sitä ei ole vielä toteutettu. Miksi?

Tämän kysymyksen esitti kustannusyhtiö Frausin Flexibook 1:1 -projekti. Yritys, joka päätti ensimmäisten joukossa (vaihtelevalla menestyksellä ja laadulla) julkaista oppikirjoja interaktiivisessa muodossa, testasi tablettien käyttöönottoa 16 koulussa vuoden ajan kaupallisten ja valtion kumppanien avulla.

Hankkeeseen osallistui yhteensä 528 oppilasta ja 65 opettajaa alakoulujen ja monivuotisten lukioiden toisesta luokasta. Klassisten oppikirjojen sijaan opiskelijat saivat iPadit, joissa oppikirjoja oli täydennetty animaatioilla, kaavioilla, videolla, äänellä ja linkeillä lisäsivustoille. Matematiikkaa, tšekkiä ja historiaa opetettiin tableteilla.

Ja kuten National Institute of Educationin liitännäistutkimuksessa havaittiin, iPad voi todella auttaa opetuksessa. Pilottiohjelmassa hän pystyi innostamaan opiskelijoita jopa niin huonomaineisesta aiheesta kuin Tšekki. Ennen tablettien käyttöä opiskelijat antoivat sille arvosanan 2,4. Projektin päätyttyä he antoivat sille huomattavasti paremman arvosanan 1,5. Samalla opettajat ovat myös modernin teknologian faneja, täysin 75 % osallistujista ei enää halua palata painettujen oppikirjojen pariin ja suosittelisi niitä kollegoilleen.

Vaikuttaa siltä, ​​että tahto on oppilaiden ja opettajien puolella, koulujen rehtorit onnistuivat rahoittamaan projektin omasta aloitteestaan ​​ja tutkimus osoitti myönteisiä tuloksia. Joten mikä on ongelma? Kustantaja Jiří Frausin mukaan jopa koulut itse ovat hämmentyneessä modernin teknologian käyttöönotosta opetuksessa. Hankerahoituskonseptista, opettajankoulutuksesta ja teknisestä taustasta puuttuu.

Tällä hetkellä ei esimerkiksi ole selvää, pitäisikö valtion, perustajan, koulun vai vanhempien maksaa uudet opetusvälineet. "Saimme rahat eurooppalaisista varoista, loput maksoi perustajamme eli kaupunki." sanoi yhden osallistuvan koulun rehtori. Rahoitus on tällöin huolella järjestettävä yksilöllisesti, ja kouluja rangaistaan ​​siten innovatiivisuudestaan.

Kaupungin ulkopuolella olevissa kouluissa jopa niin ilmeisen ilmeinen asia kuin Internetin tuominen luokkahuoneisiin voi usein olla ongelma. Sen jälkeen kun olet pettynyt koulujen huolimattomaan Internetiin, ei ole mitään ihmeellistä. On julkinen salaisuus, että INDOŠ-projekti oli itse asiassa vain kotimaisen IT-yrityksen tunneli, joka toi odotettujen hyötyjen sijaan paljon ongelmia ja jota ei enää juuri käytetä. Tämän kokeilun jälkeen jotkut koulut järjestivät Internetin käyttöönoton itse, kun taas toiset harmittivat modernia teknologiaa kokonaan.

Pääasiassa on siis poliittinen kysymys, onko lähivuosina mahdollista rakentaa kattava järjestelmä, joka mahdollistaisi kouluille (tai ajan mittaan valtuutuksen) yksinkertaisen ja tarkoituksenmukaisen tablettien ja tietokoneiden käytön opetuksessa. Rahoituksen selkiyttämisen lisäksi sähköisten oppikirjojen hyväksymisprosessia on selkeytettävä, ja myös opettajien virta on tärkeä. "Sen kanssa on tehtävä enemmän töitä jo pedagogisissa tiedekunnissa", sanoi opetusministeriön opetusalan johtaja Petr Bannert. Samalla hän kuitenkin lisää, että hän odottaisi toteutumista vasta noin 2019 tai jopa 2023.

On vähän outoa, että joissain ulkomaisissa kouluissa se meni paljon nopeammin ja 1-on-1-ohjelmat toimivat jo normaalisti. Eikä vain sellaisissa maissa kuin Yhdysvalloissa tai Tanskassa, vaan myös esimerkiksi Etelä-Amerikan Uruguayssa. Valitettavasti maassa poliittiset painopisteet ovat muualla kuin koulutuksessa.

.