Sulje mainos

Jos katsoit tiistaina uusien iMacien esittelyn, luultavasti myös leukasi putosi meitä. Applen uudet all-in-one-pöytäkoneet ovat erittäin ohuita, tehokkaita ja niissä on parempi näyttö. Markkinointijohtaja Phil Schiller esitteli myös suurella fanfaarilla uuden Fusion Drive -teknologian, jonka oletetaan yhdistävän kiintolevyn kapasiteetti ja SSD-levyn nopeus. Onko tämä tavallinen hybridikäyttö vai kenties jotain aivan uutta tekniikkaa?

Jos Apple todella käyttäisi hybridiasemaa sellaisena kuin sen nykyään tunnemme, se ei olisi mitään uraauurtavaa. Nämä laitteet toimivat siten, että niissä on perinteisen suuren kapasiteetin kiintolevyn lisäksi myös flash-muisti (tunnetaan SSD-levyiltä). Tämä on yleensä useita gigatavuja kooltaan ja toimii laajennettuna puskurina. Kiintolevy on levossa suurimman osan ajasta eikä lautanen pyöri. Sen sijaan kaikki uudet tiedot kirjoitetaan flash-muistiin, joka on yleensä nopeampi tällaisissa toimissa. Se myös yleensä lyhentää käynnistysprosessia tavallisiin levyihin verrattuna. Ongelmana on, että nopeusetu katoaa luettaessa suurempia tiedostoja, ja lisäksi on muutamia muita ärsyttäviä ongelmia. Kuten jo todettiin, tällaisten laitteiden kiintolevy ei toimi pysyvästi, ja tarve käynnistää se tarkoittaa usein huomattavaa käyttöajan pidentymistä. Vaihdetta vaihdettaessa myös levyt tuhoutuvat, paljon nopeammin kuin levyn jatkuvasti pyöriessä.

Joten hybridiasemat eivät vaikuta aivan ihanteellisilta ehdokkailta käytettäväksi uudessa iMacissa. Jopa uusien pöytäkoneiden virallinen sivu Applen verkkosivuilla puhuu tätä tekniikkaa vastaan:

Fusion Drive on läpimurtokonsepti, jossa perinteisten kiintolevyjen suuri kapasiteetti yhdistyy flash-muistin korkeaan suorituskykyyn. Fusion Driven ansiosta iMacisi on nopeampi ja tehokkaampi suorittamaan paljon levyä vaativia tehtäviä – käynnistämisestä sovellusten käynnistämiseen ja kuvien tuontiin. Tämä johtuu siitä, että usein käytetyt kohteet ovat aina valmiina nopeassa flash-muistissa, kun taas harvemmin käytetyt kohteet jäävät kiintolevylle. Tiedostojen siirrot tapahtuvat taustalla, joten et edes huomaa niitä.

Itse konferenssissa saamiemme tietojen mukaan Fusion Drive (lisämaksua vastaan) sisältää 1 TB tai 3 TB kiintolevyn ja 128 Gt flash-muistia. Phil Schiller osoitti esityksessään, että järjestelmä, sovellukset ja usein käytetyt tiedostot tulee sijaita ensimmäisellä ja vähemmän käytetyt toisella. Nämä kaksi arkistoa yhdistetään automaattisesti yhdeksi taltioksi ohjelmistolla, ja tällaisen "fuusion" pitäisi johtaa nopeampaan lukemiseen ja kirjoittamiseen.

Siksi näiden kahden lähteen perusteella voimme turvallisesti sanoa, että uuden iMacin salama ei näytä pelkkänä puskurimuistin jatkeena. Palvelimen artikkelin mukaan Ars Technica Tässä meillä on jotain, jota yrityssektorin IT-asiantuntijat ovat käyttäneet jo jonkin aikaa, nimittäin automaattinen porrastus. Suuret yritykset joutuvat usein käsittelemään valtavan tietomäärän ongelmaa, joka ilman asianmukaista hallintaa voi aiheuttaa suuria ongelmia nopeuden, selkeyden ja kustannusten suhteen. Näiden yritysten on aloitettava levyryhmien rakentaminen ja usein käytettävä monikerroksisen tallennustilan käsitettä: pitääkseen kustannukset mahdollisimman alhaisina, nämä ryhmät eivät käytä vain nopeita SSD-levyjä, vaan myös hitaampia kiintolevyjä. Ja automaattista tietojen kerrostamista käytetään tiedostojen uudelleenjakamiseen näiden kahden tallennustyypin välillä.

Kuvitellaan, että joku kuvitteellisen yrityksen työntekijöistä luo luonnoksen esityksestä ja tallentaa sen yhteiseen arkistoon, jotta hän ei menetä sitä. Tiedosto sijoitetaan aluksi hitaalle kiintolevylle, jossa se on käyttämättömänä muutaman päivän odottaen valmistumista. Kun herra X lopettaa esityksen, hän lähettää sen muutamille kollegoilleen tarkistettavaksi. He alkavat avata sitä, tämän tiedoston kysynnän kasvu havaitaan erikoisohjelmistolla ja siirtää sen siten hieman nopeammalle kiintolevylle. Oletetaan, että kun suuryrityksen pomo mainitsee esityksen viikkoa myöhemmin säännöllisessä kokouksessa, kaikki läsnä olevat alkavat ladata ja välittää sitä massalla. Järjestelmä puuttuu sitten uudelleen tällä hetkellä ja siirtää tiedoston nopeimmalle SSD-levylle. Tällä tavalla voimme yksinkertaisesti kuvitella automaattisen tiedonkerrostuksen periaatteen, vaikka todellisuudessa emme toimi kokonaisilla tiedostoilla, vaan tietolohkoilla alitiedostotasolla.

Joten tältä automaattinen tietojen kerrostaminen näyttää ammattimaisissa levyryhmissä, mutta kuinka tarkalleen ottaen uuden iMacin syvyyksiin piilotettu Fusion Drive toimii? Sivuston tietämyksen mukaan AnandTech Flash-muistiin luodaan ensin 4 Gt:n puskurimuisti, jota voidaan verrata vastaaviin hybridiasemiin. Tietokone kirjoittaa kaikki uudet tiedot tähän puskuriin, kunnes se on täysin täynnä. Siinä vaiheessa kaikki muut tiedot tallennetaan kiintolevylle. Syynä tähän on se, että flash on paljon nopeampi pienemmissä tiedostotoiminnoissa. Tähän kuitenkin hybridilevyjen samankaltaisuus päättyy.

Lisäksi Fusion Drive toimii kuten näytimme kahdessa yllä olevassa esimerkissä. Mountain Lion -järjestelmään piilotettu erikoisohjelmisto tunnistaa, mitä tiedostoja käyttäjä käyttää eniten ja siirtää ne tehokkaampaan 128 Gt:n flash-muistiin. Toisaalta se tallentaa vähemmän tarpeelliset tiedot kiintolevylle. Samaan aikaan Apple näyttää miettineen tällä tavalla siirrettävien tiedostojen turvallisuutta ja jättää alkuperäisen version lähdelevylle, kunnes toimenpide on valmis. Siksi ei pitäisi tulla ikäviä yllätyksiä esimerkiksi odottamattoman sähkökatkon jälkeen.

Näiden tietojen perusteella Fusion Drive näyttää toistaiseksi erittäin kätevältä ominaisuudesta varsinkin satunnaisille käyttäjille, jotka eivät halua käsitellä tiedostoja useissa eri tallennusvälineissä. Vaativammille asiakkaille tarjottu 128 Gt:n flash-muisti ei välttämättä riitä kaikille tiedoille, mutta toisaalta he voivat silti käyttää nopeita ulkoisia asemia, jotka on kytketty vaikkapa Thunderboltin kautta suurempiin työtiedostoihin.

Luultavasti tärkeintä tällä hetkellä on tietää, kuinka paljon tämä hauskanpito meille todella maksaa. Kuten uusien tuotteiden hinnoista näkyy, Apple maksaa edistymisestä. Maksamme iMacin perusmallista Tšekin myymälöissä lähes 35 6 kruunua, eikä korkeimmassakaan mallissa ole mukana Fusion Drivea. Tämä on valittava erikoiskokoonpanoksi 500 XNUMX CZK:n lisämaksua vastaan. Siksi ei ole poissuljettua, että monille käyttäjille Fusion Driven edut eivät ylitä sen huimaa hintaa. Voimme tietysti tehdä objektiivisen arvion vasta, kun kokeilemme uutta iMacia itse.

Lähde: Ars Technica, AnandTech
.