Filip Novotny Nykyään klassiset osoita ja napsauta -seikkailupelit eivät ole enää kovin suosittuja. Saksalainen Deadelic Entertainment ei kuitenkaan ilmeisesti seuraa pelitrendejä ja julkaisee "vanhan koulun" seikkailupeliä toisensa jälkeen. Heidän viimeisin ponnistelunsa, Deponia, muistuttaa jollain tapaa Monkey Island -sarjan täydellistä klassikkoa.
Tämän sarjakuvaseikkailun juoni sijoittuu erityiseen universumiin, joka on jaettu kahteen täysin erilaiseen maailmaan. Toisaalta meillä on Elysium, moderni sivistynyt planeetta, jolla asuu monia nuoria, kauniita ja älykkäitä ihmisiä. Toisaalta tai kaukana Elysiumin alapuolella on Deponia. Se on inhottava ja haiseva kaatopaikka, jossa asuu erilaisia outoja hahmoja, jotka eivät ole kahdesti menettäneet järkiään. He elävät yksinkertaista elämäänsä ja katsovat vain huokaisten paratiisiin, jonka Elysiumissa olevat luultavasti kokevat. Tässä jollekulle voidaan tarjota vertailua tšekkiläiseen todellisuuteen, mutta emme jaa tällaista näkemystä maailmasta, joten emme politisoi vaan siirrymme mieluummin tarinan valaisemiseen.
Sen kertoja on nuori mies Rufus, joka asuu likaisessa ja haisevassa Deponiassa. Vaikka hän onkin koko kylän pilkan kohteena ja erityisesti ex-tyttöystävänsä Tonin vihan kohteena puhelimiuutensa ja kömpelyytensä takia, hän katsoo muita positiivisesti ja ainoana tavoitteenaan on paeta Elysiumiin mahdollisimman pian. Ja siksi hän yrittää kaikin mahdollisin tavoin rakentaa keinon, joka saisi hänet pois tästä romahtaneesta kaatopaikasta. Koska hän on kuitenkin käsittämätön neshika ja budižkniče, hän onnistui sotkemaan toisen pakoyrityksensä. Elysiumin sijasta hän laskeutuu erikoisilmalaivaan, jossa hän todistaa Deponialle erittäin tärkeää vuoropuhelua.
Elysiumin edustajat lähettivät juuri tämän laivan tarkoituksenaan tutkia, onko heidän alapuolellaan kutsumattomalla joutomaalla elämää. Jos ei, Deponia tuhotaan. Ja nyt päävastustaja tulee peliin, toisin kuin Rufus Cletus, joka aikoo valehdella hallitsijoilleen Deponian elämän olemassaolosta ja siten tuomita sen sukupuuttoon. Asiaa pahensi se, että kömpelö Rufus onnistui pudotessaan laivasta mukaansa kauniin Goalin, johon hän rakastuu välittömästi. Päähenkilömme saa siis minuutin sisällä useita muita tehtäviä, joihin hänen on käytettävä kaikki voimansa. Hänen on tuotava Goal koomasta, johon hän joutui ilkeän putoamisen jälkeen, kohdattava ilkeä Cletus ja Elysian poliisigorillat, ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä päätettävä, annetaanko hänen vihatun Deponian makaamaan tuhkassa.
Käsikirjoittajat ovat siis valmistaneet meille todella hullun, mutta laadukkaan tarinan, jonka ansiosta Deponia yksinkertaisesti tarttuu eikä päästä irti. Peli asettaa meille aina selkeästi tietyn tehtävän, jonka ansiosta se vie meitä jatkuvasti eteenpäin. Kyllä, kyse on edelleen esineiden yhdistämisestä osoita ja napsauta seikkailupelissä, mutta useimmiten se ei ole päämäärätöntä, kiihkeää napsautusta. Vaikka joskus yhdistämmekin näennäisesti yhdistämättömiä esineitä (käytetään niistä parikymmentä espresson valmistukseen herättääksemme toimintakyvyttömän Goalin), mutta lopulta kaikki sopii yhteen ja on järkevää. Lisäksi Rufus tai muut hahmot antavat meille aika ajoin vihjeen dialogilla, jotta voimme jatkaa eteenpäin. Ja jos kirottu "hapan" joskus tapahtuu, se on yleensä seurausta pelipaikkojen riittämättömästä tutkimisesta.
Kohteet, joiden kanssa on mahdollista olla vuorovaikutuksessa kauniin sarjakuvakäsittelyn ansiosta, sopivat täydellisesti ympäristöön, joten tärkeä pieni asia on helppo jättää huomiotta. Onneksi meillä on käytössämme erikoistyökalu: välilyöntinäppäimen painamisen jälkeen korostuvat kaikki tärkeät kohteet ja siirtymät paikkojen välillä, joten mitään ei voi missata. Valitettavasti kehittäjät eivät maininneet tätä vaihtoehtoa missään.
Jo mainitun tarinan lisäksi käsikirjoittajat työskentelivät myös hahmojen dialogien (ja monologien) parissa. Deponian kuvitteleman ympäristön absurdiutta korostavat täydellisesti sen asukkaiden koomiset hahmot. Sattumalta näin yleisellä tiellä kohti kaupungintaloa törmäämme Rufuksen limaiseen ja kumoukselliseen "ystävään" Wenzeliin, vaaleanpunaiseen mutatoituvaan transvestiittiin ja lopuksi toimistossaan pöydän alla nukkuvaan seniiliin pormestariin. Kaikilla näillä on tietty antipatia Rufsia kohtaan, ja hänen pakoyrityksensä ovat huvituksen ja pilkan lähde. Joten tällaiselle ulkopuoliselle koko kaatopaikan pelastaminen on valtavan vaikeaa, ja hän tarvitsee paljon epätavallisia (ja siten meille hauskoja) suostuttelutekniikoita saadakseen muut auttamaan häntä.
Jos haluat palata Monkey Islandin aikoihin ja haluat nähdä maailmaa jonkin aikaa vanhojen hyvien sarjakuvaseikkailupelien silmin, Deponia on tutustumisen arvoinen. Se tuo paljon hauskoja ja hauskoja ideoita, lisäksi miellyttävässä käsittelyssä ja laadukkaalla äänellä. Ainoa miinus joillekin saattaa olla alun perin lupaavan tarinan varsin outo loppu, vaikka mahdollisen jatkon (LOPPU...?) osoittaminen antaakin tekijöille anteeksi. Joten kaatopaikalle ja otetaan toinen osa!
[button color=red link=http://store.steampowered.com/app/214340/ target=”“]Deponia - 19,99 €[/button]
